Tänään on rv 38+4
Minulla on ollut uusia intohimoja ja inhokkeja.
Mitään intohimoja en ole kyllä juurikaan huomannut. Inhokkina on säilynyt alkuraskauden pahoinvoinnin takia kauraleipä. Yök! Se tulee ulos. Ennemmin tai myöhemmin. Hapankorppu on myös nounoulistalla. Välillä ihan kaikki viljatuotteet tuntuu siltä että on parempi jättää väliin. Hedelmät maistuu hyvältä, mutta maistuis ne varmaan ilman raskauttakin.
Salasin raskauteni töissä mahdollisimman pitkään.
Pomoille piti aika melkein heti kertoa sairaslomien takia. Muille en oikeestaan kertonut ja huomasivat sitten kun huomasivat. Jos huomasivat. :)
Olen valokuvannut ja mittaillut mahaani.
Valokuva on napsastu kerran viikossa ja silloin tällöin olen myös mittaillut. En mitenkään kauheen aktiivisesti. Mutta noita kuvia on kyllä kiva katella ja huomata mahan kasvu.
Olen tuntenut itseni seksipommiksi.
No en. Tuntuu että mun iho reagoi nyt ihan kaikkeen ja ihottumaa pukkaa. Ja se ei kyllä saa oloa mitenkään eheäksi. Nyt loppuaikana myös olo alkaa olla sen verran tukala, että olo kaikkea muuta kuin kiva.
Pesänrakennusviettini on herännyt.
Äitiyslomalla kotona on aikaa. Oon aina tykännyt siivota ja laittaa kotia ja ehkä voi sanoa että se pesänrakennusvietti on nyt vielä jotenkin lisääntynyt. Muutto uuteen omaan kotiin vuoden lopussa tietenkin saattaa vaikuttaa tähän kodinlaittamisintoon.
Tiedämme lapsen sukupuolen.
Jep! Niin varmaksi kun sen nyt voi tietää. Mä se taisin enemmän haluta saada sukupuolen tietoon. Kun on esikoinen kyseessä niin tuntuu jotenkin helpommalta ostaa kaikkia vauvatarvikkeita kun tietää kummalle ostaa. Ja jotenkin pystyy ajattelemaan tuota masuvauvaa jotenkin helpommin kun ainakin luulee tietävänsä kumpi siellä on. En osaa sanoa haluanko enemmän tyttöä vai poikaa. Että tuli sieltä kumpi vaan niin tervetuloa. <3
Mummot ohittavat minut suojatiellä.
No jos ei mummot niin kaikki muut ainakin! Oon aina ollut nopee kävelijä ja mulle onki huomauettu siitä monta kertaa jos kävelen jonkun matelijan ( :) ) kanssa. Mutta syksyllä huomasin jo, että porukka painaa ohi vaikka kuinka kävelin mielestäni reippaasti. Varsinkin nyt kun lyllerrän tuolla (mun pikkuveli osaa muuten hyvin matkia tätä mun tyyliä) niin lähestulkoon poikkeuksetta kaikki painaa ohi. Ja edelleen mä mielestäni kävelen ihan reippaasti. :) Muut on alkanu vaan juosta...
Olen stressannut imetyksen onnistumisesta.
No en kyllä sitten ollenkaan. Vaikka stressaan kyllä yleensä kaikkea. Jotenkin kuvittelen että se onnistuu ongelmitta. Enkä ymmärrä minkä takia mun pitäiskään etukäteen murehtia asiaa jolle en sitten voi mitään. Toimitaan sitten tilanteen mukaan.
Toinen juttu mitä pitäis ilmeisesti stressata on synnytys, mutta emmä kyllä sitäkään osaa jännätä yhtään. En sitten ollenkaa. Oonkohan mä liian hepposesti varautunut henkiselle tasolla tähän kaikkeen uuteen...?
Tiedän miten haluan synnyttää.
No en kyllä tiedä! Enhän mä tiedä mitä siellä tapahtuu. Tai tiedän mä sen verra, että toivon helppoa ja nopeaa synnytystä. Kaikki kai toivoo sellasta. Mutta tässäkin mennään ihan tilanteen mukaan. Luotan täysin niihin auttaviin ammattilaisiin siellä sairaalassa.
Toivon tietysti, että synnytys käynnistyy luonnollisesti ja tapahtuu ongelmitta. Mutta näihinkään en pysty vaikuttamaan.
Mitään synnytykseen viittaavaa ei ole vielä näkynyt, joten epäilen, että vauva viihtyy 40+ viikoille ainakin. Heitän ihan villin arvauksen, että vauva syntyy rv 40+5. :)
