"tullaan puolen tunnin päästä"

Vieraat soittaa, tässä tapauksessa anoppi ja appi, että ollaan ihan kohta teillä. Koti näyttää sotatantereelta  eikä mitään tarjottavaa! Pistä mies keräämään vaatteet pois lattioilta ja tuoleilta (ja pöydiltä ja sohvan alta ja ja ja) (kätevää kun on yläkerta jonne vieraat harvemmin eksyy) sekä keräämään likaiset astiat tiskikoneeseen. Kengät ojennukseen eteisessä, vessan pikasiivous, valoja himmeemmälle ja kynttilät palamaan. Samalla tee itse maailmain helpoimmat kaurakeksit.

50 g voita

2 dl kaurahiutaleita

1 tl leivinjauhetta

1 rkl vehnäjauhoja

1 dl sokeria

1 muna

Sulata voi kattilassa, lisää muut aineet ja sekoita. Nostele pellille pieniä kekoja, jätä riittävästi leviämisvaraa. Paista 200 asteessa noin 5 minuuttia.

Nauti vieraiden seurasta! Ja maistui keksit vielä seuraavanakin päivänä päiväkahvilla. Olisi maistunut vielä seuravaanakin, mutta jonnekkin ne katosi.

sosetehdas

Mä en ole ruoanlaittaja. Osaan ja teenkin lähes joka päivä ruoan, mutta en erityisemmin nauti siitä. Olen enempi leipuri. Mies taas tykkää kokeilla uusia ja erilaisia reseptejä. Viikonloppusin se onkin yleensä mies joka hoitaa ruoanlaiton.

Vauvan ruokaa sen sijaan tykkään tehdä. Riittävän yksinkertaista minulle. En väsää mitään possupatoja tai italianpatoja vaan kanaa peruna-kukkakaali-porkkanamössöllä. Samaa tavaraahan ne taitaa olla. Musta on fiksua pakastaa kaikki ainekset erikseen ja koota niistä sitten joka päivä aina erilaisia yhdistelmiä. Meiltä ei löydy hienoja höyrystyskattiloita, vaan keittelen ihan tavallisessa kattilassa jutut, soseutan blenderillä tai sauvasekottimella, laitan jääpalamuotteihin ja pakkaseen. Kun palat on jäässä niin siirrän pieniin minigrippusseihin nimellä ja päivämäärällä ja sieltä nappailen aina helposti ja nopeasti päivän ruoat. Todella kätevää!

Vauvanruokalokero pakkasessa alkoi näyttää tyhjältä, joten tällä viikolla pistin sosetehtaan pystyyn. Kukka- ja parsakaalia, bataattia, omenaa ja päärynää. Ensiviikolla jatketaan luumulla, maissilla ja lihoilla. Uusia makuja pitäisi keksiä.

Poikaamme uppoaa tosiaan kaikki perunasta mangoon ja kukkakaalista kaukosäätimiin. Vielä ei olla sellasta ruokaa löydetty mikä ei tuohon pohjattomaan poikaan uppoaisi. Ja hyvä niin. Toivottavasti ei tule äitinsä kaltaista nirsoa.

jääkaapintyhjennys lasagne

Eilen meillä oli ruokana sitä, mitä jääkaapista löytyi. Yleensä näistä ruoista tulee parhaimman makuisia. Ruskistin kanan ja sipulin, laitoin purkillisen tomaattimurkaa ja kermaa, paprikaa, suolaa ja pippuria, vettä ja jauhoja pannulle ja keittelin hetken. Vuokaan ladoin kastiketta, ananaspaloja ja lasagnelevyjä vuorotellen ja pinnalle laitoin juustoa.

Nopeaa, helppoa ja hyvää. Lisäksi tykkään tehdä ruokaa riittävästi, jotta sitä riittää seuraavalle päivälle sekä pakastettavaksi.

syksyä vessassa

Uskallankohan tunnustaa, että olen jo ihan joulufiiliksissä. Olen jouluihminen henkeen ja vereen, vaikka kaikista vuodenajoista kovasti pidänkin. Rakastan joulun tunnelmaa, suunnittelua ja fiilistelyä, jo näin syyskuussa (lue: heinäkuussa). Koitan pitää jouluinnostukseni kodin ja pääni sisäpuolella marraskuulle asti.

Vaikka odotankin jo ensilumia, sisustelin vähän syksyä kotiimme. Kävimme viikonloppuna metsäretkellä O Manducassa. Poika sinnitteli metsässäolo ajan, mutta simahti kotimatkalla reppuun. 

Pikku-vessamme on niin tylsä paikka, että pihlajan oksat pääsivät koristamaan sitä. Haluaisin tänne jonkun kivan pikku jujun. Sellasen mistä kaupungilla puhuttais, että "siellä niitten vessassa..." En vaan keksi että mitä se olisi.

Ennen tonttuja vessaa saa siis koristaa syksyn värit.

Ikkunan takaa kurkittiin Oon kanssa raekuuroa. Kyllä sieltä jotain lumen kaltaistakin tuli. Joulujoulu...:)

Poikamme 7 kuukautta

Oivoi, samat fiilikset taas. Meillä on niin iso poika jo.

Seitsemän kuukauden iässä:

- vaatteet ovat kokoa 74-80. Vk-haalari ostettiin tosin 86 koossa, jotta mahtuisi mahdollisimman pitkään.

- käy yöunille 20-22 välillä. Nukahtaa yleensä itsekseen.

- syö yöllä 1-2 kertaa. Joskus ei kertaakaan.

- päiväuniajat alkaa olla suurinpiirtein samaan aikaan joka päivä. Aamu-unet n. 9-11.30, päiväunet 14-16 ja iltaunet 18-19.

- käyttää Liberon 4 vaippoja. 

- syö tuttia nukahtaessaan tai ison harmin iskiessä.

- vierastaa jonkin verran, varsinkin jos uusi (tai vähän tutumpi) naama hyökkää liian nopeasti lähelle.

- syödään mitä tarjotaan. Harvassa on ne kerrat kun lautaselle olisi jäänyt jotain. Puuro on suurta herkkua, mikä tahansa maku.

- juo mallikkaasti mukista. 

- istuu tuettuna syöttötuolissa.

- juttelee paljon, kiljahtelee, kikattaa. <3

- kääntyilee sujuvasti, pyörii napansa ympäri. Vielä ei näytä olevan kiirettä eteenpäin.

- hampaita löytyy kahdeksan. Neljä ylhäältä ja neljä alhaalta.

- nauttii pompottelusta, keinuttamisesta (niin sylissä että keinussa) ja lauluista ja loruista.

sitä arkea

Elämä on tällä hetkellä ihanan tavallisen arkista. Arkena puuhaillaan pojan kanssa päivät kotona ja kun isi tulee töistä niin lähdetään ulos, kylään, kauppaan tai kestitään vieraita. En kyllä yhtään ole ahdistunut kotona oleiluun, mutta kiva silti saada iltaisin vaikka isovanhemmat kylään. Saa leipoa oikein luvan kanssa.

Viime viikolla aloitettiin Oon kanssa muskari. Ei olla tavattukkaan ollenkaan vauvakavereita ja oli hassua nähdä saman ikäisiä vauvoja. Oolla oli kivaa ja äidilläkin oli ennakkoluuloista huolimatta mukavaa. Ja varmasti kun tutustutaan muskarikavereihin paremmin niin tulee vielä kivempaa.

Tämä äiti aloitti myös käymään jumpassa kerran viikossa. Jumppa kestää tunnin ja on juuri sopivan mittainen erohetki Oosta. Isi ja vauva pärjää hyvin kahdestaan ilman äitiä, mutta äiti ei meinaa pärjätä ilman poikia. Hyvää harjoittelua sitä varten, että jätämme pojan hoitoon. Aikoimuksena olisikin käyttää leffaliput lähiaikoina. Jotta äiti pystyisi rentoutumaan paremmin valitaan päivänäytös. Jos Oo joskus hermostuu niin se tapahtuu todennäisimmin illalla. Pehmeälasku äidille. :) En olisi ikinä voinut uskoa ennen vauvaa että toiseen voi kiintyä näin paljon. <3

herkkua

Sokerihimo yllätti ja ei auttanut muu kuin kipata kulhoon ihan liikaa sokeria, vähän enemmän voita ja muutama lusikallinen kaakaota.  Ei voi mennä pieleen!

Mokkapaloista ei kyllä ikinä saa mitenkään kovin kauniita.

Mokkapalat ilman mokkaa, eli 

Palat

pohja

5dl jauhoja

4dl sokeria

2tl vaniljasokeria

3 tl leivinjauhetta

2 1/2dl vettä

200g voita

3-4rkl kaakaojauhetta

1dl maitoa

2 kananmunaa

Sekoita sokeri, jauhot, vaniljasokeri ja leivinjauhe keskenään. Kiehauta voi, vesi ja kaakaojauhe -seos. Yhdistä jauhoseos ja kaakaoseos. Lisää maito. Kun taikina on tarpeeksi jäähtynyt sekoita joukkoon kananmunat. Levitä uunipellille ja paista 200 asteessa 20 minuuttia. Anna jäähtyä ja kuorruta.

Kuorrute

2rkl maitoa

100g voita

1 rkl kaakaojauhetta

tomusokeria

Kiehauta aineet ja lisää sen jälkeen joukkoon tomusokeria kunnes kuorrute on sopivan vahvuista levitettäväksi piirakan päälle.

Sokerin määrää aion seuraavalla kerralla vähentää. Veden aion korvata maidolla. Lorautinpa kahvipannusta jämäkahvit myös taikinan sekaan. Mutta täytyy sanoa, että oli muuten hyviä. Mahdottoman hyviä!

 Tämän yhden palan söin kahvin kera sivistyneesti. Kolme muuta palaa jääkaapin ovella...

Hymy

Metsästin jo ennen Oon syntymää aikoinaan äitiyspakkauksesta julkisuuteen ponnahtanutta Paapu-hymynaamahelistintä, mutta tuloksetta. Helistimet menivät kuin kuumille kiville ja niistä maksettiin mielestäni aivan järjettömiä hintoja.

Vihdoin, juuri sopivasti ennen Oon puolivuotispäivä, luin jostain keskustelupalstalta, että Paapuja on taas myynnissä. Äkkiä siis Suomi-lelut-sivuille ja perinteisen värinen helistin tilaukseen. Meinasin tilata valmiiksi useamman varastoon, mutta kuitenkin tällä kertaa tilasin vain yhden. Paketti saapui ennätysvauhtia postilaatikkoomme ja saimme pienelle sankarille lahjan, jollaisella isi ja äitikin on leikkinyt pienenä. (Molemmat isoäidit ovat varmoja, että vanhat helistemet ovat jossain tallessa. Talletuspaikka on vaan niin salainen, että kumpikaan ei ole helistintä löytänyt.)

Helistin on perussimppeli ja siitä syystä tykkään siitä. Nykyisin kaupoissa myydään mitä ihmeellisempiä värisiipihärvelipallurahäkkyröitä, joista ei tiedä, mitä niillä edes kuuluisi tehdä. Tämä lelu on sekä äidin että pojan mieleen. Ja onhan sillä aika paljon nostalgista tunnearvoa.

kesällä

Säännöt: Laita seitsemän kuvaa kesästäsi, selitä kuvat vain yhdellä sanalla ja haasta sen jälkeen seitsemän muuta blogia tekemään sama.

Kesä oli pienelle pojallemme ensimmäinen ja näin ollen myös meille uusi ja ihmeellinen.

 yhdessä

 laiskottellen

 mökillä

 hetket

 herkutellen

 retket

kasvaen

Sinut on haastettu! Vinkkaa minulle jos tartut haasteeseen, jotta voin käydä katselemassa kuvia sinun kesähetkistäsi.