Mä en ole ruoanlaittaja. Osaan ja teenkin lähes joka päivä ruoan, mutta en erityisemmin nauti siitä. Olen enempi leipuri. Mies taas tykkää kokeilla uusia ja erilaisia reseptejä. Viikonloppusin se onkin yleensä mies joka hoitaa ruoanlaiton.
Vauvan ruokaa sen sijaan tykkään tehdä. Riittävän yksinkertaista minulle. En väsää mitään possupatoja tai italianpatoja vaan kanaa peruna-kukkakaali-porkkanamössöllä. Samaa tavaraahan ne taitaa olla. Musta on fiksua pakastaa kaikki ainekset erikseen ja koota niistä sitten joka päivä aina erilaisia yhdistelmiä. Meiltä ei löydy hienoja höyrystyskattiloita, vaan keittelen ihan tavallisessa kattilassa jutut, soseutan blenderillä tai sauvasekottimella, laitan jääpalamuotteihin ja pakkaseen. Kun palat on jäässä niin siirrän pieniin minigrippusseihin nimellä ja päivämäärällä ja sieltä nappailen aina helposti ja nopeasti päivän ruoat. Todella kätevää!
Vauvanruokalokero pakkasessa alkoi näyttää tyhjältä, joten tällä viikolla pistin sosetehtaan pystyyn. Kukka- ja parsakaalia, bataattia, omenaa ja päärynää. Ensiviikolla jatketaan luumulla, maissilla ja lihoilla. Uusia makuja pitäisi keksiä.
Poikaamme uppoaa tosiaan kaikki perunasta mangoon ja kukkakaalista kaukosäätimiin. Vielä ei olla sellasta ruokaa löydetty mikä ei tuohon pohjattomaan poikaan uppoaisi. Ja hyvä niin. Toivottavasti ei tule äitinsä kaltaista nirsoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti