Minä olen onnellinen.
Liian harvoin sitä tulee tajunneeksi, että mulla on kaikki hyvin. Paremmin kuin hyvin. Yhdellä luennolla luennoitsija kysyi, että kuinka moni teistä on joskus pysähtynyt miettimään että "hei, tästä mä tykkään, mulla on hyvä olla juuri nyt!"
Vain ihan muutama käsi nousi pystyyn mun käden lisäksi. Luennoitsija oli ihmeissään. Ei käsien vähyydestä vaan siitä, että käsiä nousi.
Mutta kyllä mä huomaan ajoittain tilanteissa, jotka saa mut tosi hyvälle tuulelle, että tajuan sen. Mutta kuitenkin silti liian harvoin.
Toisaalta on pelottavaa olla onnellinen. Viedäänkö onni minulta kohta pois?
Toisaalta se on kiellettyä. Saanko olla onnellinen vaikka maailmassa on niin paljon onnettomia ihmisiä?
Mutta jos minulle on annettu onnea, onko se muilta pois?
Tänään huomasin nukkumaan mennessä että olen äärettömän onnellinen. Vaikka aamulla herätys onkin kukonlaulun aikaan ja illalla pahapaha tentti johon en ole kerennyt lukea.
Mutta silti.
Onnea kaikille!