maanantai 16. tammikuuta 2012

onnea

Minä olen onnellinen.

Liian harvoin sitä tulee tajunneeksi, että mulla on kaikki hyvin. Paremmin kuin hyvin. Yhdellä luennolla luennoitsija kysyi, että kuinka moni teistä on joskus pysähtynyt miettimään että "hei, tästä mä tykkään, mulla on hyvä olla juuri nyt!"
Vain ihan muutama käsi nousi pystyyn mun käden lisäksi. Luennoitsija oli ihmeissään. Ei käsien vähyydestä vaan siitä, että käsiä nousi.

Mutta kyllä mä huomaan ajoittain tilanteissa, jotka saa mut tosi hyvälle tuulelle, että tajuan sen. Mutta kuitenkin silti liian harvoin.

Toisaalta on pelottavaa olla onnellinen. Viedäänkö onni minulta kohta pois?
Toisaalta se on kiellettyä. Saanko olla onnellinen vaikka maailmassa on niin paljon onnettomia ihmisiä?

Mutta jos minulle on annettu onnea, onko se muilta pois?

Tänään huomasin nukkumaan mennessä että olen äärettömän onnellinen. Vaikka aamulla herätys onkin kukonlaulun aikaan ja illalla pahapaha tentti johon en ole kerennyt lukea.
Mutta silti.

Onnea kaikille!

maanantai 2. tammikuuta 2012

02012012

Uusi vuosi, uudet kujeet.

Vuosi vaihtui rauhallisesti siskon T ja miehensä O kanssa. Saunottii, pelattiin, syötiin ja ammuttiin niitä raketteja...

Vihaan siis niitä. En T:tä ja O:ta. Vaan raketteja. Vihani muodostuu puhtaasti siitä että pelkään niitä. Ikinä en ole niistä erityisemmin välittänyt, mutta viime uv:na sain traumat, sillä paikassa missä  olimme vaihtamassa vuotta, rakettien ammunta oli ihan järjetöntä. Pieni leikkikenttä/urheilukenttäpaikka missä kaikki ampui minne sattu, milloin sattu välittämättä laisinkaan muista ihmisistä.

Tänä vuonna olimme sitten samassa paikassa ampumassa miesten ostamia raketteja ja näytin varmaan todella hauskalle kun koko aika kääntyilin ja vääntyilin tarkistaakseni ettei kukaan ammu aivan selkäni takana. Paikalla oli paljon jotain 10 v. poikia keskenään ampumassa, pojat otti nuotiosta tulen rakettiin ja suojalasejakaan ei ollut. Siis ihan järjetöntä. Mitä jos pojille olisi sattunut jotain? Kai vanhemmat edes laitettaisiin vankilaan loppu elämäkseen? Siis en ymmärrä. Eihän ne ole edes hienoja...Ja ne on kalliita...Ja pelottavia.

Eli vuoteni alkoi siis onnellisissa merkeiss...:S

No mutta. Vuoden eka päivä sujui vähän paremmin hyvin syöden ja elokuvia katsellen.