tänään

Nämä odottavat minua. 

Odottakoon. Tuskin ne mihinkään karkaa.

tiistaina

mun puolikkaat synttärit

Viikonloppuna oli mun puolvuotissynttärit. Mä olin kutsunut isovanhemmat ja iso-mummin ja tädin ja enot ja sedät ja vähän muitakin. Melkein kaikki pääsi paikalle. Äiti teki mun puolesta kutsut. 

Perjantaina mä olin pääkokki ja äiti mun apukokki. Mä pötköttelin lattialla ja huutelin äitille ohjeita. Ihan hyvin äiti suoriuta tehtävästään. Se sai aikaseksi puolikkaan sacherkakun, rieskarullia, tomaattimuffinseja, sitruunamuffinseja ja korvapuusteja.

Kakulle kävi vähän hassusti ku iskä siirti sitä tohon lautaselle. Mutta ei se haitannu ketää.

Sain kyllä leikata ite kakun, mutta ku käänsin selkäni ni äiti oli syöny mun palan! 

Kukaan ei oikein kerenny valokuvata ku niillä oli niin kiire katella mua ja mun uusia lahjoja. Mä sain vaikka kuinka paljon kivoja papereita ja naruja! Iskä vaan otti ne multa melkein heti pois. :( Oli niitten papereitten sisälläkin jotain ihan kivoja juttua. Esimerkiksi mä sain sedältä Haisuli-tamburiinin. Nyt mä voin harjotella ennen ku muskari alkaa. Sitte mä sain myös sellasen hassun tuolin mikä laitetaan kuulema isin tai äitin pyörään kiinni. Kätevää! Mun ei tarvi ku istua ja äiti ja isi joutuu polkee. Sitä mä kyllä ootan!

Sitte äiti ja iskä anto mulle oman tuolin ruokapöydän viereen. Vähänkö siitä on hyvä syödä. Ruoka maistuu siinä paljon paremmalta. (Tai kana kyllä maistuis missä vaan hyvälle. Sitte ku mä oon iso niin en syö mitään muuta kun kanaa.) Sitte mä sain äitiltä ja isiltä yhen toisenki hauskan jutun, mutta äiti kertoo siitä varmaan joskus myöhemmin.

Siis näin vähän lahjoja??

Oli kyllä tosi kivat juhlat! Kuulema neljän kuukauden päästä mä saan lisää sitä hauskaa rapisevaa paperia ja naruja. En malta odottaa!

"tänne vaan, mä kyllä syön!"

O on ollut jo 3 kuukauden iästä asti äärettömän kiinnostunut siitä mitä muut suuhunsa pistävät. Omaan suuhun on myös kiva laittaa kaikenlaista, elintarvikekelpoista tai ei. Ruokailutilanteet sujuu suhteellisen helposti ja rauhallisesti. Eilen saatiin neuvolasta lupa istua syöttötuolissa ja sehän vasta kivaa onkin! Uudet ruoka-aineet on aina jännittäviä, mutta kaikkea kyllä maistetaan. Alkuinnostuksen jälkeen tosin suu osataan laittaa myös tiukasti suppuun eikä mitkään hämäysyritykset auta. "Siinähän temppuilette. En avaa suutani ennen kuin siirrät tuon kakkakuukukkakaalilusikan jonnekkin todella kauas minusta. Banaania pöytään ja heti!" Mutta sitten taas välillä myös ne kaalit ja potut uppoaa kuin kuumille kiville. Puuro on myös ihan ok, varsinkin luumun kera.

Bansku luiskahtelee koko aika karkuun. :(

Viidellä hampaalla saa jäystettyä helposti isojakin paloja niin että äitiä hirvittää. Lähinnä syödään siis ruoat soseina, mutta omin pikkukätösin on paljon kivempi syödä.

Oon karkkikaappi.

Suurin osa hedelmä- ja marjasoseista ollaan toistaiseksi syöty kaupan purkeista. Se oikea ruoka tehdään itse.

 Pienenähän se kannattaa aloittaa? Että tottuu makuihin...?

"Nääki oli ihan ok..!" :)

 "Minä en sotke, vaan äiti!"

meillä

Pieniä (tarkasti rajattua, koska en vaan jaksa siivota) kuvia olkkarista.

O 6 kk

Pieni iloinen poikamme on tänään puolen vuoden ikäinen. Hän:

- käyttää edelleen koon 74 tai 80 vaatteita. Kiva kun vaatteet ei jää samantien pieneksi.

- käy yöunille 20-22 välillä. Nukahtaa omaan sänkyynsä. Joskut kaipaa maitotilkkaa rauhoittuakseen.

- syö isin kanssa neljän-viiden aikoihin. Nukahtaa samantien syötyään. Välillä tankataan äitin kanssa kuuden aikoihin ja jatketaan unia.

- nukkuu hyvin päiväunia omassa sängyssään tai vaunuissa. Yhdet pidemmät ja useammat lyhyemmät.

- joko nukkuu vaunuissa liikuttaessa tai katselee maisemia. Vaunuissa on joka tapauksessa kivaa. 

- käyttää Liberon 4 vaippoja. 

- syö tuttia, mutta ei välttämättä tarvitsese sitä nukahtaakseen.

- ruokaa syödään jo kuin vanha tekijä. Tähän mennessä maisteltu: peruna, porkkana, kukkakaali, parsakaali, kesäkurpitsa, kurkku, maissinaksu, bataatti, luumu, ruusunmarja, mango, persikka, banaani, omena, vadelma, mustikka, päärynä, riisipuuro ja kaurapuuro. Välillä maistuu mainiosti, välillä vaan herkut uppoaa. Väsyneenä ei maistu mikään.

- pitää kirjojen katselusta. Seuraa tarkasti kun luetaan kirjaa.

Lueskelee myös yksinään.

- jokeltelee, hymyilee ja naureskelee. Omille käsille juttelu on mukavaa puuhaa. Paljon uusia ääniä ja äänenkorkeuksia.

- kääntyilee masulta selällee ja selältä masulleen. Jälkimäisen oppi eilen. Siis Oosta näki oikein kuinka se tajus miten homma toimii! :) Onnistumisen riemua!

- Alhaalta löytyy kolme hammasta ja ylhäältä yksi. Viides hammas on myös lähiaikoina tulossa ylös.

- varaa hiukan omille jaloilleen roikottaessa käsistä.

- unipupu on paras kaveri. <3

- harjoittelee nokkamukista juomista.

- kasvaa äidin mielestä liian nopeasti. <3

Kaverukset vielä eri puolella masua.

sitruunainen kakku

Viimeinen mökkiviikonloppu kaipasi kaverikseen jotain herkkua. Kuivaksi kakuksi tämä oli yllättävän mehevä. Suosittelen!

3dl vehnäjauhoja

2tl leivinjauhetta

2dl sokeria

200g sitruuna-tuorejuustoa

2 munaa

0,5dl rypsiöljyä

0,5dl sitruunamehua

 Sekoita kuivat aineet keskenään.

 Lisää loput aineet.

 Vatkuta tasaiseksi.

Korppujauhota vuoka. 

 Taikina vuokaan.

 Nautiskele kättesi jäljestä!

mökillä

Viime viikonloppu jäi hyvin todennäköisesti tämän kesän viimeiseksi mökkiviikonlopuksi. Kaadettiin kuivunut rantakoivu ja saunottiin ja syötiin. 

Pojat hakkasivat puun heti pienemmäksi. Me Oon kanssa katseltiin sisällä ikkunan takana kun ei uskallettu sateeseen. Sokerista kun ollaan.

voi hammas

Nyt on vasta aamu ja mun päivä on jo pilalla. Oltiin menossa tänään vauvan kanssa neuvolaan hammastapaamisjuttuun, kunnes ajattelin tarkistaa että olihan se kahdeltatoista. No olihan se. Eilen. Vahinkoa ei tapahtunut. Ei ollut mikään sovittu tapaaminen vaan kaikille avoin juttu ja seuraava on jo parin viikon päästä. Mutta ärsyttää silti kun tässä meidän arjessa ei niitä tapahtumia niin hirveesti ole ja olin kerennyt jo asennoitumaan lähtemään tänään liikenteeseen. Luultavasti en saa tänään aikaseksi yhtään mitään kun olen niin masentunut tästä epäonnistumisestani.

parin viikon takainen unikeko

Me ei olla Oon kanssa kauheesti käyty keskenämme missään ihmisten ilmoilla. Ei oo jotenkin ollut tarvetta. Musta on kivempi lähteä koko porukalla kauppaan ja muualle. Ei johdu siis siitä, ettei pärjättäis. O on mukavaa kauppaseuraa. Huutelee kärryistä ohi meneville ja vilauttelee tytöille hurmaavia hymyjä. :)

Tähän lähtemiseen tulee nyt kuitenkin muutos kun aletaan käydä muskarissa. O sai/saa puolvuotislahjaksi isovanhemmiltaan lukukausimaksun sinne. Myönnän että oon menossa ehkä hiukan väärällä asenteella sinne. Mitä muka näin pieni voi sieltä saada mitä ei voitais kotona puuhata? Ei siis paineita sinne muskaritädeille...:D

Nyt kyllä otan itteäni niskasta kiinni ja teen jotain hyödyllistä kun herra nukahti aamupäiväunilleen. Ehkä siirryn tästä koneelta telkan eteen...?

operaatio reki

Anoppilan vintillä on makoillut miehen lapsuuden aikainen reki. Reen on tehnyt Oon iso-vaari omille lapsenlapsilleen. Reki on muutaman lapsen matkustukseen sopiva. Mies päätti jo raskausaikana, että reki tulee kunnostaa Oolle. Niinpä reki kaivettiin vintiltä ja tarkastettiin aluksi reen nykyinen kunto ja korjauksen tarve. Maalit olivat suhteellisen hyvässä kunnossa, mutta homekerros peitti rekeä.

hiontaa

homeenpesua

teräsosat maalattiin myös

 ennen

jälkeen

 ennen                          ja                        jälkeen

Lunta odotellessa!