Kutkuttavan jännittävää joulua!

10 kuukautta

Pieni tonttupoikamme kymmenen kuukauden iässä:

- käyttää vaatteita koossa 74-86. Joitakin ysillä alkaviakin ollaan jo ostettu käyttöön.

- käy yöunille 21-22 välillä.

- syö yöllä 1-3 kertaa. 

- päiväunia nukkuu päivässä kahdet-kolmet. Herää/herätetään viimeisiltä unilta viimestään seitsemän aikaan.

- käyttää Liberon 5 vaippoja.

- syö tuttia nukahtaessaan tai ison harmin iskiessä. Ottaa tutin aina pois kun pyytää, eikä mitenkään haikaile sen perään. Tutti on enemmänkin merkki siitä, että nyt nukutaan.

- syö 5 ateriaa päivässä ja lisäksi maitoa 2-4 kertaa. Saattaa olla päiviä että maito ei maistu ollenkaan. 

- istuu tuettuna. Huterasti itsekseen.

- ryömii ja ottaa muutamia hataria konttausaskelia. Kontillaan kyllä hengailee paljon.

- nousee polvilleen tukea vasten. Kaikkialle.

- seisoo tuettuna.

- juttelee paljon.

- ymmärtää ei-sanan ja muistaa mitkä jutut on kiellettyjä.

- ojentaa ja ottaa vastaan leluja.

- taputtaa sekä vilkuttaa pyydettäessä.

- osaa osoittaa lampun, kellon, kuusen, äidin ja kukan.

- poseeraa kameralle.

- hymyilee tutuille kasvoille.

- kaikkien ovien taakse olisi kiva kurkata.

- rakastaa kirjoja.

hah

kuva löydetty netistä, valitettavasti en muista mistä...

Ei mulla muuta.

9 kk

Voi apua, taas ollaan kuukauden vanhempia. 1 vee synttärit lähestyy vaarallisen nopeasti.

Omppu 9 kuukautta:

- vaatteet ovat kokoa 74-86, riippuen merkistä.

- käy yöunille 21-22 välillä. Huutelee sängyssä ja nukahtaa kesken lauseen.

- syö yöllä 1-2 kertaa. Toinen kerta saattaa olla jo seitsemän aikaan, jonka jälkeen jatketaan unia vielä yhdeksään asti.

- päiväunia nukkuu päivässä kolmet. Herää/herätetään viimeisiltä unilta viimestään seitsemän aikaan.

- käyttää Liberon 4 vaippoja, jotka on tosin alkanut öisin falskaamaan. Vaippa ei ole aamuisin täpötäysi, joten vinkkejä otetaan vastaan miten selvittäisiin yöstä yöpuku kuivana.

- syö tuttia nukahtaessaan tai ison harmin iskiessä.

- syö 5 ateriaa päivässä ja lisäksi maitoa 3-5 kertaa. Saattaa olla päiviä että maito ei maistu ollenkaan. Iltaisin ja öisin kuitenkin edelleen tankataan.

- istuu tuettuna. Huterasti itsekseen.

- ryömii ja nousee välillä konttausasentoon.

- kiipeää lelulaatikolle polviensa varaan.
- seisoo tuettuna, mutta jalat tuppaavat edelleen taipua ripaskan villiin menoon.

- juttelee paljon. Erilaisia tavuja ja "sanoja": mamma, pappa, vauva, hauva, tyttö, tutti, mä, ma.

- ymmärtää ei-sanan ja muistaa mitkä jutut on kiellettyjä.

- ojentaa ja ottaa vastaan leluja.

- taputtaa sekä vilkuttaa pyydettäessä.
- poseeraa kameralle.
- hymyilee tutuille kasvoille.
- lempiruokaa on mm. kaikki.
- rakastaa kirjojen lukemista. Jaksaa istua sylissä pitkiä aikoja kuunnelleen ja osoitellen.
- 8 hammasta, mutta äiti epäilee, että lisää olisi tulossa kiukkuilun perusteella.

oon huoneessa

Lastenhuone (Oon ja Oon kaikkien persoonien) on tällä hetkellä vielä todella keskeneräinen. Huoneessa on kaikki ylimääräiset huonekalut. Omppu nukkuu vielä meidän kanssa, mutta en kyllä tiedä miten ikinä voidaan siirtää sitä omaan huoneeseen siksi että a) en halua joutua niin kauaksi kuin kaksi metriä mun pienestä vauvasta b) Oon sänky ei vaan yksinkertaisesti mahdu huoneeseen.

Meidän vanha sänky siirtyi huoneeseen uuden sängyn tieltä ja toisena isona turhakkeena on tietokonepöytä. Leikkitilana huonetta ei varmaankaan tarvitse vielä pitkään aikaan sillä päivisin vietämme aikaa alakerrassa. Mutta olisihan se huone kiva saada kuntoon.

iso poika

Pojastamme on kasvanut huomaamatta iso poika. Viime viikolla hoksattiin kuinka lelulaatikolle pääsee. Laatikkoa vasten noustaan näppärästi polvilleen, etsitään kiva lelu ja laskeudutaan sulavasti alas TAI isketään hampaat laatikon reunaan. Omat vanhat lelutkin tuntuu uusilta ja ihmeellisiltä kun ne saa itse kaivaa laatikosta.

Reviiri on myös laajentunut huomattavasti. Ennen matkaa tehtiin vain olohuoneen puolella, mutta nyt rohkeasti mennään eteiseen, vessaan ja keittiöön. Eteisessä kiinnostaa peili ja O selvästi muistaa peilin olemassaolon vaikka ei sitä näkisikään, niin määrätietoisesti peilin luokse suunnataan. Keittiön työtason alla on kiva tutkailla maailmaa kun joku hääräilee keittiössä ja vessassa kiinnostaa kynnyksen ruuvit.

Pistorasiat ovat myös alkaneet kiinnostaa. Muutamia kertoja olen kiskaissut Oon käden pois ja sanonut tiukasti EI! Nykyisin pistorasioita katsellaan, mutta ei uskalleta koskea. Ompun saa myös kääntymään takaisin kielletystä suunnasta sanomalla ei. Oo myös selkeästi ymmärtää milloin on menossa kiellettyyn paikkaan. Kun kysyy että minne matka niin äkkiä käännytään toiseen suuntaan ja ilme on "emmää mihinkää ollu menossa, tässä vaan tätä leivänmurua tutkailen..."

P.S. Jotkut kasvatusalan ihmiset ovat sitä mieltä että "ei"-sanaa ei saa käyttää lapsille. Olen siis kasvattavassa lapsestamme ties mitä...

kerrankin hyvissä ajoin

Kuten on jo ehkä tullut selväksi niin olen todellakin jouluihminen. Suunnittelen aina kovasti jo elokuussa joulujuttuja, mutta toteutus jää aina hiukan kehnoksi. Eikä se oikeastaan haittaa. Suunnittelu yhtä kivaa kun itse toteutus. Tänä vuonna olen kuitenkin saanut suunnitelmat toteutettuakin ja vieläpä hyvissä ajoin.

Joulukortit (joiden kuvaa en paljasta täällä ennen joulua) ovat lähes postimerkkiä vaille valmiina sekä haaveilemani itse tehty pussikalenteri Oolle on kiinnitysnarua ja ripustamista vaille valmiina. Äitini ja siskoni tavoin minulle ei ole siunattu käsillä tekemisen lahjaa, joten olen todella ylpeä aikaansaannoksistani. Kalenterin pohjana on kesällä alesta ostettu jouluverho ja pussit ovat huopaa. Tiimarin alesta löysin puiset sydämet, joita sattui olemaan pussissa juuri 24 - sen täytyi olla merkki, että sydämet on juuri tähän tehtävään tarkoitettu. Pusseihin oli tarkoitus laittaa dublopalikoita, mutta koska idea ja toteutus eivät aivan kohdanneet niin palikat eivät mahdu pusseihin. Palikat Oo saa poimia erillisestä pussista ja kalenteriin tein jouluiset runokortit (jotka nekään ei ihan mahdu pusseihin. :D) Kuvina on vanhoja joulukortteja ja netistä etsin kivoja runoja. Joululaulutkin olisi käynyt mainiosti! Dublopalikoille ompelin pussin, jonne kortit voi laittaa ja käyttää seuraavinakin jouluina.

Olen äärettömän ylpeä suorituksestani ja käyn monta kertaa päivässä ihailemassa työtäni. Ketään en päästä katsomaan kalenteria lähempää, sillä ompelujälki on persoonallista. :D

ensimmäinen isänpäivä

Isi sai viettää ensimmäistä isänpäiväänsä. Aamulla Oon sängystä alkoi kuuden jälkeen kuulua höpötystä, perään shhh, kuiskailua, shhh ja sitten poika nukahti. Kun kahdeksan aikaan O heräsi uudestaan ja menin nostamaan poikaa sängystä niin tutti tipahti kolahtaen lattialle. Omppu sanoi taas shhh! O piti huolen että isi sai jatkaa rauhassa unia.

Aamu vietettiin kotona pätkisjäädykettä syöden ja sitten suuntasimme Papan luokse brunssille ja sieltä Vaaria onnittelemaan ja syömään. Isot isät sai Oolta lahjaksi kirjat. Kamera vietti isänpävää kotona, joten kuvia ei juurikaan muutamaa puhelimella otettua kuvaa lukuunottamatta ole.

Kuvia sen sijaan napsimme ennen isänpäivää Oon kanssa useamman. Idean saimme täältä. Kuvia tuli tosiaan napsittua toista sataa. Kirjaimet jaksoivat kiinnostaa hetken ja sen jälkeen ne heitettiin pois. Kamera sen sijaan olisi mukava ollut saada hyppysiin. Kuvat onnistui kuitenkin todella hyvin ja Oo näyttää ihan itseltään kuvissa. Ajattelin että samanlaiset kuvat voisi ottaa joka isänpäivä. Tässä epäonnistuneista kuvista onnistuneimmat :) 

i was made for you

Nautin aivan mahdottoman paljon tästä kotiäiteydestä (joka alkaa virallisesti ihan pian). Arkisista puuronkeitto hetkistä sekä iltakylvyistä. Siivoamisesta ja silittämisestä. Järjestelystä ja organisoinnista. Likaisista sukista ja niistä valittamisesta. Rauhallisista kahvihetkistä ja parsakaalin hinkkaamisesta matosta irti. Nauramisesta, lohduttamisesta, neuvomisesta, aamuhetkistä, nukuttamisista, uuden oppimisesta. Pukemisesta ja paijaamisesta. Vaikka välillä väsyttää, en vaihtaisi tätä mistään hinnasta pois.

Minut on tehty tätä varten. 

uusinta

En ole ostanut itselleni ristiäismekkoa lukuunottamatta uusia vaatteita todella pitkään aikaan. Sen sijaan Oon vaatevasto uudistuu hurjaa tahtia äidin ostomanian ja pojan kasvuvauhdin takia.
Alkaa olla jo haastellista löytää pojalle sopivia bodyja. Siirtyykö kaikki muut paitoihin tämän ikäisenä? Minä en halua luopua bodyista vielä ainakaan 15 vuoteen. Ne on niin käteviä kun napa ei vilku. Joten valitan poikani, jos en löydä valmiina, niin ompelutan rippipukusikin bodymalliin!

Tässä uusimpia Ompun vaatteita. KappAhlia kaikki.

Herkulliset narut, jotka yltää näppärästi suuhun!

etiäpäin, sano mummo lumessa!

O-poika tajusi 7 kuukauden ja 3 viikon ikäisenä kuinka pääsee eteenpäin. Aluksi kädet kiskoivat ja jalat potkutteli omiaan perässä ja nyt mennään mittarimadoin tavoin. Houkutuslintuna toimii mainiosti kaukosäädin, puhelin ja ah-aivan-paras-rasvatuubi!

Isi sattui olemaan töissä kun ensimmäiset sentit hilattiin itseä eteenpäin ja äiti aivan panikkissa koitti saada videoitua jokaisen hetken. Näin isikin pääsi osalliseksi lähes reaaliajassa tästä poikamme uudesta taidosta. Nyt yllätetään mummeja ja kummeja kun Oo lähteekin hitaasti mutta varmasti möyrimään eteenpäin.

Olen seurannyt netissä useammastakin paikasta keskusteluja, että minkä ikäisenä sitä pitäisi mitäkin virstanpylväitä saavuttaa. Joku oli vienyt jo lapsensa seitsemän kuukauden ikäisenä lääkäriin kun ei lapsi vaan ymmärtänyt ryömiä. Joku taas syytteli neuvolaa välinpitämättömyydestä kun puolentoistavuoden ikäinen ei vielä puhunut. Toisaalta taas sitten ihmeteltiin neuvolan pikaista puuttumista esimerkiksi ohjaamalla kahdeksan kuukauden ikäinen fysioterapiaan ryömimättömyyden takia.

Itse en ole kyllä ollut missään vaiheessa poikamme elämää huolissani mistään kehitysaskeleen saapumisesta tai saapumattomuudesta. Sitten kun mentäisiin reilusti niiden "normirajojen" ulkopuolelle kysyisin neuvolasta apua. Meillä on kyllä käynyt mahdottoman hyvä tuuri neuvolatätimme kanssa. Hän osaa ottaa asiat rennosti eikä tuijota taulukoita vaan tuota meidän poikaa. 

Netissähän äidit ja isit kilvan kehuvat lapsiensa saavutuksia, mikä onkin aivan normaalia. Mutta siitä saattaa saada niin vääristyneen kuvan siitä, koska mitäkin taitoja "tulisi oppia". Meidän äitien ja isien pitäisi oppia luottamaan omaan vaistoomme.

P.S. Luin muuten uusimmasta vauvalehdestä, että jos vanhemmat ovat lähteneet myöhemmin liikkeelle niin on hyvin todennäköistä että lapsikin lähtee. nim. 9,5 kk iässä ryömimään oppinut

talven ja elämän ensimmäiset

Viikonloppuna kummisetä vei Oon elämänsä ensimmäiselle pulkkamatkalle. Matka kesti kymmenen metriä kunnes unikiukku vei voiton. Ilme ei värähtänytkään pojalla, istuanökötti vain pulkassa. Mutta eiköhän me pojasta tulevan talven aikana vielä pulkkamaisteri tehdä. Josko Joulupukki toisi oman pulkan...?

sittenkin vielä mökille

Vaikka kovasti väitin, että mökkeilymme on tälle vuodelle mökkeilty, niin silti sinne oli vielä (ainakin) kerran päästävä. Oo pääsi tutustumaan lehtiin ja kokeilemaan uuden haalarin vedenpitävyyttä. En malta odottaa ensi kesää kun poika pääsee soutelemeen ja uimaan ja saunomaan ja grillaamaan ja ja ja...:)

8 kuukautta

Eilen poikamme saavutti kahdeksan kuukauden iän.

poikaparka on perinyt äitinsä ihon.

- vaatteet ovat kokoa 74-86. Tosin 74 alkavat olla pieniä.

- käy yöunille 20-22 välillä. Nukahtaa yleensä itsekseen.

- syö yöllä 1-3 kertaa. Syömiset on lisääntynyt nyt. Toivotaan että on vain lyhyt vaihe.

- päiväunia nukkuu päivässä kolmet. Varsinkin ulkona uni maistuu.

- käyttää Liberon 4 vaippoja.

- syö tuttia nukahtaessaan tai ison harmin iskiessä.

- syö 5 ateriaa päivässä ja lisäksi maitoa 5-8 kertaa.

- istuu tuettuna syöttötuolissa.

- ryömii eteenpäin (7kk3vko). Aluksi kädet veti ja jalat huiteli turhana, nyt mittarimatomeinigillä.

- kukkuu-leikki on parasta, varsinkin jos on tuttu naama kurkkimassa.

- huutelee, hyväntuulisesti, mutta kovaäänisesti.

- omaa tahtoa löytyy hurjasti. Jos kielletty tavara otetaan pois tai johonkin ei yltä niin draama king saapuu paikalle.

- ymmärtää, että kun asia tai ihminen katoaa niin se luultavasti on edelleen silti olemassa

- ojentaa ja ottaa vastaan leluja.

- päristelee.

- käytössä rattaat ja isojen poikien istuin autossa. Pidemmillä matkoilla edeleen kaukalo.

"tullaan puolen tunnin päästä"

Vieraat soittaa, tässä tapauksessa anoppi ja appi, että ollaan ihan kohta teillä. Koti näyttää sotatantereelta  eikä mitään tarjottavaa! Pistä mies keräämään vaatteet pois lattioilta ja tuoleilta (ja pöydiltä ja sohvan alta ja ja ja) (kätevää kun on yläkerta jonne vieraat harvemmin eksyy) sekä keräämään likaiset astiat tiskikoneeseen. Kengät ojennukseen eteisessä, vessan pikasiivous, valoja himmeemmälle ja kynttilät palamaan. Samalla tee itse maailmain helpoimmat kaurakeksit.

50 g voita

2 dl kaurahiutaleita

1 tl leivinjauhetta

1 rkl vehnäjauhoja

1 dl sokeria

1 muna

Sulata voi kattilassa, lisää muut aineet ja sekoita. Nostele pellille pieniä kekoja, jätä riittävästi leviämisvaraa. Paista 200 asteessa noin 5 minuuttia.

Nauti vieraiden seurasta! Ja maistui keksit vielä seuraavanakin päivänä päiväkahvilla. Olisi maistunut vielä seuravaanakin, mutta jonnekkin ne katosi.

sosetehdas

Mä en ole ruoanlaittaja. Osaan ja teenkin lähes joka päivä ruoan, mutta en erityisemmin nauti siitä. Olen enempi leipuri. Mies taas tykkää kokeilla uusia ja erilaisia reseptejä. Viikonloppusin se onkin yleensä mies joka hoitaa ruoanlaiton.

Vauvan ruokaa sen sijaan tykkään tehdä. Riittävän yksinkertaista minulle. En väsää mitään possupatoja tai italianpatoja vaan kanaa peruna-kukkakaali-porkkanamössöllä. Samaa tavaraahan ne taitaa olla. Musta on fiksua pakastaa kaikki ainekset erikseen ja koota niistä sitten joka päivä aina erilaisia yhdistelmiä. Meiltä ei löydy hienoja höyrystyskattiloita, vaan keittelen ihan tavallisessa kattilassa jutut, soseutan blenderillä tai sauvasekottimella, laitan jääpalamuotteihin ja pakkaseen. Kun palat on jäässä niin siirrän pieniin minigrippusseihin nimellä ja päivämäärällä ja sieltä nappailen aina helposti ja nopeasti päivän ruoat. Todella kätevää!

Vauvanruokalokero pakkasessa alkoi näyttää tyhjältä, joten tällä viikolla pistin sosetehtaan pystyyn. Kukka- ja parsakaalia, bataattia, omenaa ja päärynää. Ensiviikolla jatketaan luumulla, maissilla ja lihoilla. Uusia makuja pitäisi keksiä.

Poikaamme uppoaa tosiaan kaikki perunasta mangoon ja kukkakaalista kaukosäätimiin. Vielä ei olla sellasta ruokaa löydetty mikä ei tuohon pohjattomaan poikaan uppoaisi. Ja hyvä niin. Toivottavasti ei tule äitinsä kaltaista nirsoa.