kiire on vaikka ei olekkaan

Musta tuntuu että mulla on satamiljoonaa asiaa kesken enkä saa mitään asiaa tehtyä loppuun. Ompun ekat synttärit on viikonloppuna, ehkäpä tämä tunne johtuu niistä juhlista. Miehellä on ensi viikko lomaa, joten ehkä sen jälkeen tämä elämä rauhoittuu. Ehkä. En oo ees kuvia saanu kamerasta koneelle ja tässä tekstissäkään ei oo päätä eikä häntää. Niin. Palaillaan.

Maanantai

 

 

ratiritiralla

Facebooksääpalvelu ilmoitti aamulla että nyt se on vihdoin täällä. Nimittäin lumi! Vetiseltähän se näyttää ja sitähän se onkin, mutta se on lunta. Ihan oikeaa lunta! Oikea sääpalvelu lupailee vihdoin myös pakkasta, joten varovasti uskallan toivoa, että kyllä se talvi sieltä tulee!

Aamulenkillä löysin selästäni aivan uusia lihaksia työntäessäni Oota eteenpäin rattaissa märän lumen läpi. Vettä satoi, mutta olin niin iloinen tästä valkoisesta asiasta, joten ei haitannut yhtään. Oikeanlainen varustuskin piti meidät kuivana ja lämpimänä, joten tämä märkä lenkki oli oikein mieltä piristävä.

Iloista pakkaspäivien odottelua kaikille!

P.S. Pakko kertoa, että tänä aamuna söin kiltisti puuroa suklaapatukoiden sijaan.

P.P.S. Aika kurjaltahan se keli näyttää näiden kuvien perusteella...

niisk

Uusi vuosi, uudet paremmat elintavat? Jep. Aamupalani näytti tältä. Nokka tukossa, päässä humisee. Onneksi Omppu on sentään oma onnellinen itsensä. Mitään ei tee oikein mieli syödä, mutta nälkä olisi kuitenkin vähän. Lounaaksi taidan syödä yhden mokkapalan. Lisää nenäliinoja ja peiton alle piiloon.