keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Ihan pian

Laskettuun aikaan on tänään 17 päivää. Mä olen ollut äitiyslomalla 31 päivää. Ja aika on mennyt todella nopeasti.

Minkäänlaisia synnytykseen viittaavia tuntemuksia ei ole vielä näkynyt. Supistaa, mutta ei kipeästi. Olo on vain tukala aika-ajoin. Tänään heräsin neljältä eikä uni enää tullut. Vessassa saa ravata ja vauvan venyttelyt tuntuu välillä aika ikäviltä. Alkaa tila ilmeisesti loppua. Mutta ei tosiaan mitään, mikä viittaisi siihen että vauva tahtoisi ulos.

Puolitutut, ja tietenkin myös ne tutut, mutta ne jotenkin vielä siedän, on alkanut pommittamaan "kuinka voit" -kysymyksillä. Tottakai olen otettu, että mun asiat kiinnostaa ihmisiä, mutta toisaalta tuntuu tosi hassulta, että ihmiset joiden kanssa ei aikaisemmin ole ollut juurikaan missään tekemisissä kiinnostuu yhtäkkiä niin paljon mun elämästä. Ja mitä tohon kysymykseen pitäisi nyt sitten edes vastata? "Ei, en olen vielä poksahtanut..." ?

Olen ollut todella epäsosiaalinen. En pidä noin yleensäkkään puhumisesta puhelimessa ihan vaan muuten vaan enkä ole tekstarityyppi, en sitten ollenkaan. Muutamalta kaverilta tuli hiukan syyllistävältä tuntuvaa palautetta siitä, että musta ei ole kuulunut mitään vähään aikaan. Totta. En vaan ole jaksanut yhtään pitää keheenkään yhteyttä. Ei vaan jotenkin kiinnosta. Toivon, että mun kaverit ymmärtää että tää on vaan nyt vaihe mun elämässä eikä hylkää mua kokonaan.

Karsin tänään rankalla kädellä facebookkavereita. Tuntuu tyhmältä roikottaa listalla ihmisiä, joita kadulla ei varmaan edes moikkaisi.

En ole vieläkään sisäistänyt sitä faktaa että meitä on kohta kolme. Ollaan kyllä vähän väliä tajuttu että "hei! ollaan varmaan täällä kaupassa viimestä kertaa kahestaan!" tai "seuraavan kerran kun mennään mökille niin meitä on jo kolme". Ajatus tuntuu niin kaukaiselta vaikka toisaalta taas ei.

Viime perjantaina käytiin miehen kanssa seuraavanlainen keskustelu kesken automatkan. Minä itku silmässä.
Minä: Mä en halua että tää syntyy!
Mies: ??
Minä: Noku mulla on nyt jo ihan hirvee ikävä sitä ja sitte mä en saa olla enää koko aika sen kanssa...!!

Ehkä tuntia aikasemmin olin puhissut että tulis jo. Voi hormonit...!

Tulipas avautuminen. Pistetään tosiaan niiden hormonien piikkiin! :)

tiistai 29. tammikuuta 2013

Keittiötarvike

SISUSTUSHAASTE

tekstiili                     matto                      taulu

petaus                      kasvi/kukka                 sohva

        yöpöytä                     valaisin                     jotain kaunista

  sohvapöytä                  itsetehtyä                   jotain 
                                                             mustavalkoista

   lipasto/taso                 keittiötarvike               nurkkaus

     lempiväri                    kaapin sisältö               makuuhuone

    rakkain esine                eteinen                     kylpyhuone

  khh                         pöytä                      kattaus

tuoli                       kodin kaunein kohta



Sisustushaaste jatkuu keittötarvikkeella. Lauantaina vierailimme Ikeassa ja sieltähän ei pääse ulos ilman ostoksia, varsinkaan niitä turhia...





No oli meillä oikeesti hankintalistalla lasta ja nuolija ja matkaan tarttui tällä kertaa tulevan kevään kunniaksi värikkäitä yksilöitä. Kaikki vanhat keittiövälineet tuppaavat olemaan tylsiä mustia tai valkoisia, joten nämä kaverit tuo vähän väriä keittiön laatikkoon. 
 

Kyllä näillä kehtaa keittiössä touhuta!

torstai 24. tammikuuta 2013

aamuhetki

Päiväni alkoi tänään 04.21, kun en viimeisimmän yöllisen vessareissun jälkeen saanut enää unta. 


Kuvat on kuitenkin vasta kahdeksan jälkeen otettuja.

Vauva masussa piti onneksi seuraa kun muu maailma nukkui. <3

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Keinutuoli


Sisustushaaste alkaa tuolilla.


SISUSTUSHAASTE

tekstiili                     matto                      taulu

petaus                      kasvi/kukka                 sohva

       yöpöytä                     valaisin                     jotain kaunista

sohvapöytä                  itsetehtyä                   jotain 
                                                            mustavalkoista

lipasto/taso                 keittiötarvike               nurkkaus

   lempiväri                    kaapin sisältö               makuuhuone

   rakkain esine                eteinen                     kylpyhuone

khh                         pöytä                      kattaus

tuoli                       kodin kaunein kohta


Tämä tuoli kotiutui meille viime kesänä. Keinutuoli on aina ollut haavelistallani, mutta melko suolaiset hinnat ovat pilanneet haaveiluni. Päätin hetken mielijohteesta, että käydäänpä katsomassa kirpparilta. Olen käynyt elämäni aikana ehkä kaksi kertaa kirpparilla. En vaan jotenkin koe niitä paikkoja omakseni.


Ensiksi kävimme Kontissa, mutta sieltä ei löytynyt huonekaluja sillä hetkellä. Seuraavaksi marssimme Pelastusarmeijan kirpputorille varttia ennen sulkemisaikaa ja TADAA! tämä komistus komeili näyteikkunassa. Pikaiset kunnontarkistukset ja koeistumiset ja kassalle mars! Ei kyllä tosiaankaan kauaa mietitty, että otetaanko vai ei. Myyjä kertoi tuolin tulleen edellisenä päivänä. Keinutuolit eivät kuulema kauaa viihdy myytävänä. Ne ovat nyt kuuminta hottia! Tuoli ei ollut hinnallakaan pilattu. Uudesta keinutuolista saa maksaa useita satasia ja tämä yksilö kotiutui meille 90 eurolla.


Tuoli oli musta. Ja mustanakin se oli tyylikäs, mutta keinu oli hiukan elämää nähnyt, joten kunnostusta se vaati. Päädyimme turvalliseen valkoiseen. Minulla olisi myös kuvia tästä tuunausprojektista, mutta kuvat ovat väärällä koneella ja kone väärässä kaupungissa. :(








 Tuolin historiaa emme ikävä kyllä tunne. Tuolin iästäkään ei ole mitään tietoa. Ainahan voi kuitenkin keksiä oman kivan tarinan. :)
 

Pidän erityisesti tuolin korkeasta selkänojasta. Keinu ei keinahtele kovin isoa liikettä, mutta riittävästi!


Tuoli maksoi meille maaleineen noin satasen ja ehdottomasti hintansa arvoinen.


Keinutulin hankintaan saattoi vaikuttaa hiukan myös kasvava maha. Tuolissa on ilmeisesti hyvä imettää tai nukuttaa vauvaa. Kohta tuoli pääsee tositoimiin!      

Sisustushaaste

Halusin mukaan IMAGE black and white -blogin liikkeelle laittamaan haasteeseen. Muokkasin haastetta hiukan ja toteutus tapahtuu ehkä hiukan hitaammin kuin alkuperäisessä haasteessa on tarkoitus.


SISUSTUSHAASTE

tekstiili                     matto                      taulu

petaus                      kasvi/kukka                 sohva

                      yöpöytä                     valaisin                     jotain kaunista

  sohvapöytä                  itsetehtyä                   jotain 
                                                              mustavalkoista

  lipasto/taso                 keittiötarvike               nurkkaus

     lempiväri                    kaapin sisältö               makuuhuone

     rakkain esine                eteinen                     kylpyhuone

  khh                         pöytä                      kattaus

tuoli                       kodin kaunein kohta

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

alkumetrejä

Haluan siirtää vanhasta blogistani raskauden alussa kirjoittamani postaukset tänne, jotta ne säilyy.


12.6.2012

+

Olin miettinyt miljoona kertaa, että miltä se tuntuu, kun raskaustesti näyttää positiivista. Sekoanko vai pysynkö rauhallisena? Itkenkö vai nauranko? Voiko siinä tilanteessa edes ymmärtää mitä todella tulee tapahtumaan? Olenhan jo monet kerrat kuvitellut itseni olevani raskaana. Ollut aina ihan varma raskaudesta ja kuitenkin sitten pettynyt. Tuntuisiko nyt erilaiselta?

Kun se päivä koittaa...En osaa kuvata tuntemuksiani.

Olen raskaana. Meille tulee vauva.


En tiedä miten päin olisin...

<3

rv 5+2


12.6.2012

Oireita

Testin tein siis eilen ja raskausoireet alkoivat tänään. En tiedä miksi päätin testin tehdä. Naisenvaisto? Äidinvaisto?
Joka tapauksessa ei tarvinut arvuutella onko testi positiivinen vai ei. Tulokseen oli jotenkin vaikea reagoida. Onko se todella positiivinen? Keksinkö kaiken? Onko tämä unta?
Mies imuroi keittiössä ja tärisevin käsin marssin hänen luokeen testi kädessä. Siinä vaiheessa ehkä tajusin asian jotenkin.

Illalla alkoi kova päänsärky ja aamuyöstä heräsin oksentamaan. Sain hetkeksi vielä unen päästä kiinni ja herättyäni sain alas muutaman kirsikkatomaatin. Nekään ei kuitenkaan kauaa sisällä pysyneet.
Passitin miehen hakemaan apteekista yhä jatkuvaan päänsärkyyn jotain raskaana olevalle sopivaa. Päänsärky ei ole vieläkään helpottanut, mutta huono olo on hiukan. Iltapäivällä teki mieli syödä koko ajan, mutta mitään ei oikein tehnyt mieli. Olenko nyt vain keksinyt näitä oireita, vai onko ne todellisia. Kestän kuitenkin mitä vain, kunhan pienellä on kaikki hyvin. <3

Asiaa en ole vielä täysin sisäistänyt, enkä usko että mieskään on. Neuvolaan aiotaa soittaa loppuviikosta.

On tämä ihmeellistä.


13.6.2012

Torstai

Oireet on kadonnut lähes kokonaan.
Nälkä on tosin koko aika, mutta siinä ei varsinaisesti ole mitään uutta...:) Päänsärky vaivaa myös hiukan edelleen.


Eilen käytiin ostamassa raskaus ja imetys -multivitapurkki. Foolihapon takia. Katselin myös kiellettyjen ruokien listaa. Kauheasti ne ei muhun vaikuta, kun olen allergioiden takia joutunu aikasemminki välttelemään joitain ruokia. Täältä löytyy, ei niin virallinen, mutta kattava, lista kielletyistä ruoka-aineista.

Oli jännää käydä eilen ihmisten ilmoilla ja kantaa tätä pientä salaisuutta. <3

rv 5+4


25.6.2012

Oloja

Oksentamaan en ole onneksi joutunut sen yhden kerran jälkeen. Sellasta yleistä kuvotusta löytyy. Nälkä on koko ajan mutta oikein mitään ei tee mieli. Suurena ällötyksenä oli viime viikolla voi. Pelkkä ajatus vei kaikki ruokahalut mennessään.

Neuvola on perjantaina. Jännittää.

Lisäksi loma loma loppuu pian ja joutuu palaamaan töihin. Toivottavasti paha olo ei edelleenkään vaivaa niin ei tarvitsisi töissä vielä kertoa...


19.7.2012

Odotuksen tuska

Elämä plussan jälkeen on ollut yhtä odottelua.
Olenko todella raskaana? Mistä sen voi tietää? Ainoana todisteena 2 raskaustestiä. Niin ja se oksentelu.

Sairaslomalla olen ollut viimeisen viikon. Mikään ei pysy sisällä eikä mitään tee edes mieli. Paino on tippunut kilon. Lääkäri varoitteli laihtumisesta, mutta minkäs teet. Lääkäri myös sanoi, että oksentelu on hyvä merkki. Raskaushormonia on ainakin riittävästi. Se lohduttaa suuresti istuessani vessan lattialla. Maanantaina miehen tullessa töistä makasin eteisen lattialla. "Mitä sä siinä teet?" "Tästä on lyhyempi matka..." Siis vessaan. Nyt alkaa jo ehkä vähä helpottamaan. Mutta huomenna tilanne voi olla ihan toinen.

Vanhemmille kerrottiin raskaudesta samalla viikolla kun saimme itsekkin tietää. Töissä oli pakko kertoa sairasloman myötä. Lääkäri kun ei suostunut kirjoittamaan saikkulappuun mitään, mistä ei olisi saanut selville. Joka kyllä suututtaa. Ei kai lääkärillä ole oikeutta paljastaa mun asioita? Voin kuitenkin liian huonosti sanoakseni asiasta mitään joten päätettiin, että kerrotaan nyt sitten töissä. Onhan merkit kuitenkin aika selvät. Olisi kuitenkin ollut kiva odottaa sitä ensimmäistä ultraa. Sitä varmistusta että siellä todella on joku. Siskollekkin kerrottiin aikasemmin kuin piti. Olisin joutunut muuten valehtelemaan.

Huomenna koittaa kuitenkin melkein eniten odotettu päivä, nimittäin neuvolalääkäri. Huomenna saamme edes jonkinlaisen varmuuden, että mahassa on todella joku.

Voi tätä epätietoisuutta...


11. raskausviikko
 
Sikiön paino: 2,5-4 g
Sikiön pituus päästä peppuun (CRL): 33–41 mm
 
SIKIÖ
 
Tämän viikon alussa alkio on kahdeksan viikon ikäinen, ja koska kaikki rakenteet ovat nyt muodostuneet, alkiovaihe päättyy. Alkiosta on kasvanut sikiö. Latinaksi sikiö,foetus, tarkoittaa pientä ja nuorta. Tämän pikkuisen ensisijainen tehtävä onkin nyt kasvaa ja kypsyä syntymään saakka.
Sormet ja varpaat näkyvät nyt selkeästi ja käsivarret ja jalat ovat lähestulkoon oikeilla paikoillaan. Käsivarret ovat taipuneina kyynärpäistä ja ranteista ja ne ovat jo sen verran pitkät, että kädet yltävät koskettamaan toisiaan rinnan yli. Tästä eteenpäin kädet ja jalat kehittyvät hieman aikaisempaa hitaammin.
Aivot, jotka muodostuvat nyt kahdesta suuresta puolikkaasta, alkavat hieman saadan sikiön liikkeitä hallintaansa. Sikiöllä on nännit ja pian se osaa pissata, kun munuaiset alkavat tuottaa virtsaa. Silmäluomet peittävät silmät lähes kokonaan ja nenänpää tulee näkyviin tällä viikolla. Kitalaki muodostuu ja ylähuulen kehitys päättyy. Ensimmäinen kunnollinen ihokerros peittää sikiön ja sen luinen ranka, alkaen ylävartalosta, muuttuu vähitellen rustosta luuksi.

NAINEN
 
Muista, että ajatuksesi ja tunteesi ovat tärkeitä lapsellesi. Vaikka olet tiennyt uudesta elämästä sisälläsi jo joitain viikkoja, epätodellisuuden tunne saattaa tulla yhtäkkiä: ”Onko siellä ketään?” Kyllä siellä on jotain – jotain ihmeellistä ja kehosi valmistautuu uuteen tehtäväänsä.
Kohtu on nyt greipin kokoinen. Rinnat kasvavat ja joidenkin täytyy jo nyt hankkia isommat rintaliivit. Pidä selkäsi suorana, pääsi pystyssä ja rinnat tanassa vaikka ne tuntuvatkin aroilta. Se tekee sinulle hyvää ja saat hienon ryhdin.
Monet naiset saavat jokseenkin merkillisiä mielihaluja raskauden aikana. Heidän voi tehdä palavasti mieli tiettyjä ruokia, joita heidän on saatava ehdottomasti heti paikalla. Nämä voivat olla mitä tahansa suolakurkuilla terästetystä jäätelöstä hernekeittoon siroteltuihin lakritsinpalasiin. Yleensä nämä mielihalut ovat täysin harmittomia, joskin eriskummallisia. Niiden syytä ei tunneta, mutta arvellaan, että odottavan äidin elimistö vaistonvaraisesti vaatii tarpeellisiksi katsomiaan ruoka-aineita, jotka sisältävät tärkeitä ravintoaineita ja suoloja.

rv 10+4


20.7.2012

Neuvolalääkäri

Neuvolalääkäri siis takana ja oon vieläkin vähän sekaisin. :)
Ei oltu yhtään osattu odottaa, että lääkäri ultraisi ja että nähtäisiin meidän pieni ihme. <3
Raskausviikot eivät pitäneet ihan paikkaansa niin kuin osasin odottaakin ja hypättiin yli viikolla taaksepäin. Nyt siis viikkoja kasassa 9+1.
Kaverilla näytti olevan kaikki hyvin, mutta tarkemminhan se selviää vasta sitten np-ultrassa, jonka piti olla viikon päästä, mutta joka nyt sitten siirtyy myös. (Ja se ihan vähän harmittaa... :) )
Lääkäri oli todella mukava ja ultrasi rauhassa jotta saatiin tutkiskella meidän pari senttistä virkeää rakasta joka vilkutti meille. <3

Nyt sitten jäädään odottamaan uutta kutsua np-ultraan. Toivottavasti se olisi pianpianpian. <3 <3 <3

rv 9+1

Odotus

Elämäni on kirjaimellisesti tällä hetkellä yhtä odotusta.
Odotan, olen raskaana.
Odotan, että vauva syntyy. Tuntuu, että olen vain sellaisessa odotustilassa. Elän vain sitä hetkeä varten kun vauva saapuu maailmaan. Pitäisi osata elää tätä hetkeä.

Viimeistä kertaa piiiiiitkään aikaan saan olla aivan yksin ja ajatella vain omia tarpeitani. Pitäisi osata ottaa kaikki tästä hetkestä irti. Mutta en osaa.

Ennen äitiyslomaa odotin vain sitä äitiyslomaa. Nyt kun se on tässä, en osaa oikein olla. Elän sitten kun-elämää. Toivon, että sitten kun vauva saapuu maailmaan, opettaa hän minulle nauttimaan hetkestä ja elämään juuri sitä. En tahdo, että ajattelen sitten kun lapsemme täyttää vuoden, sitten kun hän menee kouluun, sitten kun.
Olen kuullut, että varsinkin ensimmäinen vuosi menee nopeasti. Juuri siksi olisi tärkeää osata tarttua siihen kuuluisaan hetkeen.


10 päivän päästä vauvamme on täysiaikainen. 10 päivää. Alle kaksi viikkoa. Samalla kun vauvan tuloon tuntuu olevan ikuisuus se päivä on kuitenkin ihan nurkan takana. Toisaalta vauvan saapumiseen voi hyvin mennä seitsemänkin viikkoa. 49 päivää.

torstai 3. tammikuuta 2013

Vauvan tuloon valmistautumista

Eilen pesin ensimmäisen koneellisen pikkuruisia vaatteita.

Tänään jatkui sama meno. Huomenna pääsen silittämään ja järjestämään vaatteita lipastoon. Ne on niin kovin pieniä. <3

tiistai 1. tammikuuta 2013

vuosi 2012


Vuoteen 2012 on mahtunut suuria hetkiä.

Talvi ja kevät meni opiskellessa. Kesän alussa saimme tiedon pienestä salaisuudesta masussa. Kesä meni pahoinvoiden ja pienestä ihmeestä haaveillen.

 


Oman asunnon osto tapahtui puoliksi vahingossa ja syksy meni muuttoa odotellen, masua kasvatellen ja opiskellen. Marraskuun alussa koitti muuttopäivä ja pääsi vihdoin laittamaan omaa kotia. Kasvavaa perhettä varten.



Ennen joulua loppui työt ja opiskelu ja oli aika jäädä kasvattamaan masua. Eilen oli ensimmäinen virallinen äitiyslomapäivä. Vauvaa varten alkaa olla kaikki valmista. Vaikka edelleen on vaikea uskoa että meille todella tulee vauva. Ihan pian. <3

Vuosi 2012 oli siis tähän astisen elämäni merkittävin, mutta vuodesta 2013 tulee vielä merkittävämpi. Voi sinä pieni: olet niin tervetullut! <3

…and that’s who I am