Laskettuun aikaan on tänään 17 päivää. Mä olen ollut äitiyslomalla 31 päivää. Ja aika on mennyt todella nopeasti.
Minkäänlaisia synnytykseen viittaavia tuntemuksia ei ole vielä näkynyt. Supistaa, mutta ei kipeästi. Olo on vain tukala aika-ajoin. Tänään heräsin neljältä eikä uni enää tullut. Vessassa saa ravata ja vauvan venyttelyt tuntuu välillä aika ikäviltä. Alkaa tila ilmeisesti loppua. Mutta ei tosiaan mitään, mikä viittaisi siihen että vauva tahtoisi ulos.
Puolitutut, ja tietenkin myös ne tutut, mutta ne jotenkin vielä siedän, on alkanut pommittamaan "kuinka voit" -kysymyksillä. Tottakai olen otettu, että mun asiat kiinnostaa ihmisiä, mutta toisaalta tuntuu tosi hassulta, että ihmiset joiden kanssa ei aikaisemmin ole ollut juurikaan missään tekemisissä kiinnostuu yhtäkkiä niin paljon mun elämästä. Ja mitä tohon kysymykseen pitäisi nyt sitten edes vastata? "Ei, en olen vielä poksahtanut..." ?
Olen ollut todella epäsosiaalinen. En pidä noin yleensäkkään puhumisesta puhelimessa ihan vaan muuten vaan enkä ole tekstarityyppi, en sitten ollenkaan. Muutamalta kaverilta tuli hiukan syyllistävältä tuntuvaa palautetta siitä, että musta ei ole kuulunut mitään vähään aikaan. Totta. En vaan ole jaksanut yhtään pitää keheenkään yhteyttä. Ei vaan jotenkin kiinnosta. Toivon, että mun kaverit ymmärtää että tää on vaan nyt vaihe mun elämässä eikä hylkää mua kokonaan.
Karsin tänään rankalla kädellä facebookkavereita. Tuntuu tyhmältä roikottaa listalla ihmisiä, joita kadulla ei varmaan edes moikkaisi.
En ole vieläkään sisäistänyt sitä faktaa että meitä on kohta kolme. Ollaan kyllä vähän väliä tajuttu että "hei! ollaan varmaan täällä kaupassa viimestä kertaa kahestaan!" tai "seuraavan kerran kun mennään mökille niin meitä on jo kolme". Ajatus tuntuu niin kaukaiselta vaikka toisaalta taas ei.
Viime perjantaina käytiin miehen kanssa seuraavanlainen keskustelu kesken automatkan. Minä itku silmässä.
Minä: Mä en halua että tää syntyy!
Mies: ??
Minä: Noku mulla on nyt jo ihan hirvee ikävä sitä ja sitte mä en saa olla enää koko aika sen kanssa...!!
Ehkä tuntia aikasemmin olin puhissut että tulis jo. Voi hormonit...!
Tulipas avautuminen. Pistetään tosiaan niiden hormonien piikkiin! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti