Elämäni on kirjaimellisesti tällä hetkellä yhtä odotusta.
Odotan, olen raskaana.
Odotan, että vauva syntyy. Tuntuu, että olen vain sellaisessa odotustilassa. Elän vain sitä hetkeä varten kun vauva saapuu maailmaan. Pitäisi osata elää tätä hetkeä.
Viimeistä kertaa piiiiiitkään aikaan saan olla aivan yksin ja ajatella vain omia tarpeitani. Pitäisi osata ottaa kaikki tästä hetkestä irti. Mutta en osaa.
Ennen äitiyslomaa odotin vain sitä äitiyslomaa. Nyt kun se on tässä, en osaa oikein olla. Elän sitten kun-elämää. Toivon, että sitten kun vauva saapuu maailmaan, opettaa hän minulle nauttimaan hetkestä ja elämään juuri sitä. En tahdo, että ajattelen sitten kun lapsemme täyttää vuoden, sitten kun hän menee kouluun, sitten kun.
Olen kuullut, että varsinkin ensimmäinen vuosi menee nopeasti. Juuri siksi olisi tärkeää osata tarttua siihen kuuluisaan hetkeen.
10 päivän päästä vauvamme on täysiaikainen. 10 päivää. Alle kaksi viikkoa. Samalla kun vauvan tuloon tuntuu olevan ikuisuus se päivä on kuitenkin ihan nurkan takana. Toisaalta vauvan saapumiseen voi hyvin mennä seitsemänkin viikkoa. 49 päivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti