Pojastamme on kasvanut huomaamatta iso poika. Viime viikolla hoksattiin kuinka lelulaatikolle pääsee. Laatikkoa vasten noustaan näppärästi polvilleen, etsitään kiva lelu ja laskeudutaan sulavasti alas TAI isketään hampaat laatikon reunaan. Omat vanhat lelutkin tuntuu uusilta ja ihmeellisiltä kun ne saa itse kaivaa laatikosta.
Reviiri on myös laajentunut huomattavasti. Ennen matkaa tehtiin vain olohuoneen puolella, mutta nyt rohkeasti mennään eteiseen, vessaan ja keittiöön. Eteisessä kiinnostaa peili ja O selvästi muistaa peilin olemassaolon vaikka ei sitä näkisikään, niin määrätietoisesti peilin luokse suunnataan. Keittiön työtason alla on kiva tutkailla maailmaa kun joku hääräilee keittiössä ja vessassa kiinnostaa kynnyksen ruuvit.
Pistorasiat ovat myös alkaneet kiinnostaa. Muutamia kertoja olen kiskaissut Oon käden pois ja sanonut tiukasti EI! Nykyisin pistorasioita katsellaan, mutta ei uskalleta koskea. Ompun saa myös kääntymään takaisin kielletystä suunnasta sanomalla ei. Oo myös selkeästi ymmärtää milloin on menossa kiellettyyn paikkaan. Kun kysyy että minne matka niin äkkiä käännytään toiseen suuntaan ja ilme on "emmää mihinkää ollu menossa, tässä vaan tätä leivänmurua tutkailen..."
P.S. Jotkut kasvatusalan ihmiset ovat sitä mieltä että "ei"-sanaa ei saa käyttää lapsille. Olen siis kasvattavassa lapsestamme ties mitä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti