O on ollut jo 3 kuukauden iästä asti äärettömän kiinnostunut siitä mitä muut suuhunsa pistävät. Omaan suuhun on myös kiva laittaa kaikenlaista, elintarvikekelpoista tai ei. Ruokailutilanteet sujuu suhteellisen helposti ja rauhallisesti. Eilen saatiin neuvolasta lupa istua syöttötuolissa ja sehän vasta kivaa onkin! Uudet ruoka-aineet on aina jännittäviä, mutta kaikkea kyllä maistetaan. Alkuinnostuksen jälkeen tosin suu osataan laittaa myös tiukasti suppuun eikä mitkään hämäysyritykset auta. "Siinähän temppuilette. En avaa suutani ennen kuin siirrät tuon kakkakuukukkakaalilusikan jonnekkin todella kauas minusta. Banaania pöytään ja heti!" Mutta sitten taas välillä myös ne kaalit ja potut uppoaa kuin kuumille kiville. Puuro on myös ihan ok, varsinkin luumun kera.
Bansku luiskahtelee koko aika karkuun. :(
Viidellä hampaalla saa jäystettyä helposti isojakin paloja niin että äitiä hirvittää. Lähinnä syödään siis ruoat soseina, mutta omin pikkukätösin on paljon kivempi syödä.
Oon karkkikaappi.
Suurin osa hedelmä- ja marjasoseista ollaan toistaiseksi syöty kaupan purkeista. Se oikea ruoka tehdään itse.
Pienenähän se kannattaa aloittaa? Että tottuu makuihin...?
"Nääki oli ihan ok..!" :)
"Minä en sotke, vaan äiti!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti