Tämä kuluva vuosi on tähän mennessä mennyt aivan järjetöntä vauhtia. Ensin kasvoi maha ja nyt kasvaa vauva (Ja äidin maha edelleen. Munkkeja, NAM!). Mun hormonihuurut taitaa tulla vähän jälkijunassa. Itkeskelen sitä, kun vauva kasvaa niin vauhdilla. Pieniä vaatteita on pitänyt pakata jo pois ja pienenpieni sylivauva on poissa. Toisaalta koitan muistutella itselleni, että poika on _vasta_ 2 kuukautta vanha.
Meidän isopieni mies kovasti treenailee pään kannattelua ja hymyilee ahkerasti. Ihan parasta on nähdä äidin tai isin naama heti herättyä. Ja ihan parasta on myös äidistä nähdä iloinen hymypoika. <3 Ei tunnu yhtään pahalta nousta kukonlaulun aikaan. Poika nukkuu hyvin päiväunia ja vielä paremmin yöunia. Turhia ei meillä itkeskellä. (kopkop)
Elämä on aika ihanaa juuri nyt. Kun vaan muistaisin sen, enkä haikailisi menneitä tai odottaisi niin malttamattomana tulevaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti